Tanssijoiden kokemuksia

 ”Oli aivan todella ihanaa! Ihmettelin suuresti sitä hien määrää, mikä virtasi. Oli hauskaa ja nauratti, mikä oli tosi kivaa, kun sai nauraa itellensä. Se oli hyvä juttu, että muistuttelit välillä, että tehkää sen mukaan mitä ite pystytte ja mitä teijän keho antaa myöten.”

-Katri-

”Tulin taas tietoisemmaksi omasta kehostani ja tavoistani liikkua. Nia vaatii mielestäni täyttä avoimuutta ja antautumista musiikille ja omalle keholle. Voin vain kuvitella tanssin vaikutuksen pitkällä ajalla, jos jo ensimmäisestä tunnista tuli niin valtaisan hyvä olo – en takuuvarmasti tehnyt liikkeitä teknisesti läheskään oikein, mutta luulen, että enemmän on merkitystä sillä, mitä liikkeet saavat itsessä aikaan, kuin teknisestä suorittamisesta.”

-Sanni-

”Mun mielestä tunti oli todella antoisa ja vapauttava ja toi tosi hyvän olon. Lisäksi se oli ehkä vähän sellainen jäänmurtaja itelle kun pikkusen jänskätti aluksi ihan uudessa porukassa olla!
Eli se tavallaan mun mielestä helpotti sitä ryhmädynamiikan syntymistä kun sai itse omassa kuplassaan, mutta silti yhdessä, tanssia lukot auki ja fiilistellä omaa kehoa. Ensikosketus Niaan oli siis ihan huippu ja kuten sanoinkin, niin nousi kyllä mielenkiinto lajia kohtaan ja yritän täältä jostain läheltä etsiä mahdollisuuden kokeilla enemmänkin! Tanssin kuuluukin olla vapaata, eikä teknistä suorittamista ja se rohkaisee kivasti ei-tanssitaustaista tanssimaan! Jeij! ”

-Noora-

”Tunnin rakenne oli hyvä ja ohjaus selkeää. Minulla on haastavaa liikkua ryhmässä ja tehdä samaa liikettä perässä. Mielikuva-ohjeiden kautta vapauduin liikkeisiin + sarjoihin. Tykkäsin siitä, että sarjat olivat yksinkertaisia, ja että niitä jankattiin. Nauru oli herkässä.”

-Kati-

”Välillä meni askelissa sekaisin ku nauratti niin paljon. Mutta onneksi sekään ei haitannut :)”

-Marja Johanna-

”Niassa on ihanaa kaikki! Ihan ensimmäinen todella voimakas kokemus oli kerran aika vasta aloittaessani se, kun lyöntiliikkeitä tehdessä piti sanoa ”EI” samalla. Sitä tehdessä yhtäkkiä tunsin todella voimakasta kuumotusta lantion seudulla ja rupesin itkemään. Se ”EI” tuli todellakin jostain todella syvältä! Nia on helpottanut suunnattomasti avaamaan isojakin tunnelukkoja kehosta ja sitä kautta tutustumaan paremmin juuri minuun, minun sieluuni siellä kaiken keskellä. Ja huippua oli myös se, kun löysin mun jalkapohjat ja tajusin etten ole osannut kävellä ennen, nyt osaan! Ihanaa on myös se kun saa heittäytyä ja olla lapsi! Saa ilmeillä, pelleillä, huutaa, nauraa, kiipeillä, ryömiä ja päästää irti. Niasta jää ihana, kokonaisvaltainen hyvänolon tunne.”

-Jenni-